No niin, pakko kai tästä nyt jotain on sanoa. Huutaa ilmoille pienen ihmisen paha mieli, kun valtio potkaisee päähän.

Maksoin eilen laskun. Laskun loppusumma oli 2608,26 euroa ja vastaanottajana Kansaneläkelaitos. Kyseessä siis opintotuen vapaaehtoinen takaisinmaksu. Vitun vapaaehtoinen, tosiaan.

Ei tämä yllärinä tullut - tunnen kyllä oikein hyvin sellaisen taulukon, jossa esitellään tulorajat ja niiden vaikutus opintotukeen. Tiedän myös sen, että vuosien mussuttaminen on vihdoin palkittu, ja tulorajoja on nostettu vastaamaan vähän paremmin 2000-lukua (johan niillä samoilla tulorajoilla kituutettiinkin 12 vuotta).

Mutta silti pientä ihmistä (eli minua) on nyt kohdannut suunnaton vääryys ja epäreiluus ja epäinhimillinen törkeys. Kiitos paskan ajoituksen. Nimittäin: uudet tulorajat tuli voimaan tämän vuoden alussa. JOS tulorajat olis tulleet voimaan viime vuonna, olisin joutunut palauttamaan Kelalle yhden tukikuukauden, 434,71 euroa. Mutta kun ne nyt ei vaan tullut kun vasta tän vuoden alusta, niin palautankin 6 kuukautta, eli 2608,26 euroa.

JOS tulorajat ois tullu voimaan jo viime vuonna, mulla olisi ihan täysin ihka omaa mulle kuuluvaa rahaa yli 2000 euroa enemmän. Se olis mun mielestä aika paljon.

Punkkia soimaan, systeemi kusee!
PRklVttu.

Eilen illalla tuli Teemalta todellinen arkiston helmi: Yölinja. Ei Pekka Sauria, vaan Tampereen YO-talon keikkataltiointi vuodelta 1988, lauteilla Miljoonasade ja YÖ.

Olin saada slaagin kun rallimicrani hanskalokerosta löytyi taannoin Yön levy - siinä mun fiilikset kyseistä bändiä kohtaan. Överikasari keikkataltiointi sai silti jotenkin tosi hyvälle tuulelle. Kulahtanut t-paita, josta tietysti hihat revitty irti niin että kyljet paistaa, nilkoista kireet verkkarinmalliset, kivipestyt, revityt farkut, mulletti… Tukat silmillä huojuvien kitaristin ja basistin muodostama idioottikaksikko lavan vasemmassa reunassa. Kohtalaisen harvalukuinen yleisö, joka kuitenkin käskystä intoutui joraamaan antaumuksella trikoohameineen ja löysine mikkihiiripaitoineen. “Tia-Maria sua kaipaan niin…” Farkut saattoi siinä menossa vähän hiertää kainaloista. Ja kaiken kruununa paskasti laulettu paska musiikki. Siinä oli jotain todella, todella aitoa. Mahtavaa.

Vähän toista kuin vajaa 20 vuotta myöhemmin, Raumanmeren kolmipäiväinen juhannusfestari. Yhtye nimeltä Yö pääesiintyjänä. Joka vtun päivä. Se ei enää edes naurata. Näyttiköhän Yön yleisö samalta ku YO-talolla vuonna ‘88?

Tää tulee muuten uusintana perjantaina 22.30. Stay tuned. Laulu rakkaudelle.

Tän blogin fokuksen vois hyvinkin uudelleenmuotoilla olemaan mun sairauspäiväkirjani. Tai oikeestaan mun koko elämä viimesen puolen vuoden aikana vois toimia yhden ihmiselämän flunssayhteenvetona. Vasta neljäs pöpö puolen vuoden sisään, mahtavaa. Lääkärisetä lohdutti, et ei tämmönen kierre kestä yleensä ku yhden kauden, seuraava kausi on jo parempi. Koskahan se seuraava kausi alkaa? Ens syksynä? Vttu.

Rikoin aamulla kuumemittarin. En raivoissani, kun se taas näytti 39 astetta, vaan ihan ravistellessani mittaa alas päätin lyödä mokoman polveeni, jolloin se poikkes. Ja sain huomata, että maailma ei ole entisensä.

Muistan lapsuudesta sen riemun, kun kuumemittari hajos ja lattialle pyöri hassuja elohopeapalloja. Pikku-Kati ei niihin tietenkään saanut koskea, mutta vähän piti sormella lähestyä sillä aikaa kun äiti kiirehti hakemaan jotain rätintapaista.

Nykyisissä kuumemittareissa ei käytetä elohopeaa! No, tokihan siinä kyljessä lukee “Ohne Quecksilber”, mutta nyt vasta tulin aatelleeks, mitä se tarkottaa. Kaikki, jotka on joskus kolvannu, voivat nyt saada eteensä vision, minkätyyppistä tavaraa niissä tikuissa on nykyään sisällä. Sellasta sulaneen juotostinan tyyppistä litkua. Joka präiskähtää oikein fantsusti ympäri huonetta, kun kuumemittarin lyö paskaks polveensa. Jeij.

Että näin rattoisaa mulla on taas täällä kotona. Haluisko joku B-influenssan? Tervetuloa kylään!

Mä oon tainnu vähän hämätä teitä onnettomilla kokkaustaidoillani. On nimittäin puhdasta faktaa, että mä olen äidistäni ja ehkä muutamasta italialaisesta mammasta heti seuraavaks paras pyöräyttää nämä:

Ja mitä sitä oikeestaan muuta tarvitsee osatakaan?

(Kurkku kuvausrekvisiittaa, ravintoympyrää paikkaamassa. Ja väriä tuomassa, koska mä oon hirveän tarkka just tämmösistä asioista.)

Minkäännäkönen logiikka on ilmeisen yliarvostettua kun kaupunki kikkailee mun verorahojen kanssa. Tänään oli uutisissa, että Le Länsimetron hinta humpsahti ykskaks alaspäin rapiat sata miljoonaa. Säästö syntyy, kun laitureista päätettiin tehdä lyhyempiä.

Siis häh? Sikäli kun mä olen huomannut, niin meillä täällä metromaan puolella laiturit on tasan sen pitemmän metron mittaisia. Tähän on kaksikin hyvää syytä: ne ei voi olla lyhyempiä, koska muuten tunneliin jäävistä vaunuista vois olla hankala operoida ittensä pihalle. Niiden ei myöskään ole järkeä olla pidempiä, koska ei ne metrot vaan ole ikinä pidempiä. Eikä ne voi olla sen pidempiä edes “täällä-kaikki-on-suurempaa”-Espoossa, koska sitten Länsi ei pääsis ulos täällä, minne niillä metroilla niin kovasti halutaan tulla. Ja sama tiivistettynä: miksei niistä laitureista alunperin suunniteltu metrojunan mittaisia? Miten tääkin nyt voi olla niin helvetin hankalaa.

Tosin mä luulen että tässä on takana Suuri Länsimetro-Salaliitto, jossa metron päivitysosan hinnaks on ensin lätkäisty joku ihan mauton summa, ja sit ku sitä tiputellaan alaspäin muutama sata miljuunaa, niin sitte se tuntuuki jo melkein ilmaiselta.

Mä en oikeestaan ees tajua, miks Espoo haluaa metron? Ei metro oo ollenkaan espoolainen, oli se miten newyorkkia tahansa. Se voi olla nopea, mutta siihen ne hyvät puolet sit jääki. Se on likainen, haiseva, ahdas ja siellä on juoppoja ja muita haisuleita. Ja kyllä, kyllä ne tulee sinne Espooseenkin. Koska nyt kuski ei enää herätä niitä Ruoholahdessa.

Edit - puoli tuntia myöhemmin:

Mjahas, mjahas. Etevän juurnalistin tavoin tein taustatyön jutun kirjoittamisen jälkeen. Nopealla selailulla ja kärjistävällä tulkinnalla olen nyt saanut selville seuraavaa:

• Metron haluaakin Helsinki.
• Metro, joka ajaa Espooseen, ei ole sama kuin metro, joka operoi Helsingissä.
• Espoon metro on lyhyempi ja automaattinen, ilman puliukkoja ja ilman hajuja. Ihanaa.

Nyt tää ei oo enää edes hauska juttu. Vain kallis. Höh.