ALGORITMI on ehkä veemäisin sana yrittää saada kerralla oikein kun kirjottaa koneella. Lähes poikkeuksetta se ilmaantuu näytölle jollain tapaa väärin vaikka kuinka olis sen oikein kirjoittavinaan. algortmi algrotimi algorimti alogrtimi… Onneks se ei esiinny mun gradussa ku ehkä viis tuhatta kertaa. Nättii.

Niin. Aattelin vaan kertoa.

Mul ois tämmönen leikki! (No niin, angstiteinit, takasin.)

Tää menee näin: Käsi ylös ne, joiden taloyhtiössä on semmonen ruskea roskis biojätteille. Hyyvä. Sitten käsi alas ne, kenen mielestä se pussi siellä pöntön sisällä on ehkä maailman kaikista epäkäytännöllisistä toteutuksista kaikkein raivostuttavin. (Voit myös laskea kätesi, jos mieleesi tuli kysymys: “Ai mikä pussi?”)

No kas, ei oo paljon käsiä ojossa. Vaikka tää pönttö sillä ilosella omenankuvatarralla (jotenki musta tuntuu et siinä on sellanen?) löytyy direktiivienkin mukaan jokaisen kerrostalon pihalta. Siin on nyt taas joku insinööri pistäny parastaan, ei sitä muuten voi suunnitella roskapussisysteemiä noin päin vittua. Graah!!!

Tulin täs ajatelleeks juttuja. Ainakin kahta. Kolmea, mut tota lopun Kela-juttua mä en halua ajatella ni siks mä en laske sitä.

Viimeset ehkä kolkyt viikkoa on uutisten lopussa tulevat sääpläjäykset alkanut kutakuinkin “Noooh, Visa, joko kohta saadaan lunta?” Kyllä kai kaikki tietää, että uutishemmot istuu jossain Pasilassa, mutta eiköhän ainakin toive olis että niitä samoja uutisia katotaan vähän pohjoisempanakin? Erkkiä Enontekiöltä ei ehkä hirveesti lämmitä kuulla tota samaa jäkätystä eri variaatioin joka helvetin päivä, kun on töihin mennen ja tullen raapinu kulmakarvat huurussa autonikkunoita 10 asteen pakkasessa. Kyllä mullekin on hankala ajatus, että jossain voi todella nytkin olla lunta, kun ite on sahannu viimeset viikot akselilla Kumpula-Sörnäinen-Freda, mut ne on sentään uutistenlukijoita. Vois kuvitella, et ne näkis nääkin asiat vähän laajemmin.

Olin eilen Aleksi13:lla shoppailee. Tai siis Timo shoppaili, ja mä odotin. Ei ehkä se normaalein kuvio, mutta on musta silti törkeetä, että miesten osaston sovituskoppien luona ei ole penkkejä, johon hento nainen (siis minä), joka on taastaastaasTAAS flunssassa, voisi hetkeksi istahtaa armasta miestään odottamaan. Ehkä miehet ei shoppaa niin paljoa kuin naiset, mut kun ne vihdoin häviää sinne sovituskoppiin, niin ei se verho ihan sekunnissa uudelleen heilahda. Naisten osastolla kyllä riittää penkkejä, mutta harvoin siellä miehiä näkyy istuksimassa. Nykymies pelastaa itsensä levyosastolle. Mutta vaimo/tyttöystävä haluaa kyllä olla vaikuttamassa siihen, mitä rytkyjä se mies oikein meinaa ostaa. Eli ei ehkä tarvitsekaan budjetoida uusia penkkihankintoja, vaan yksinkertaisesta siirtää ne penkit naisten puolelta miesten puolelle. Haa.

Mä tyydyin eilen shoppailee vaan apteekissa. Ostin sarvikuonon, sellasen nenähuuhtelutsydeemin, ku se on kuulemma perussivistystä (niin siinä paketin kyljessä luki. Weird.) Ehkä se tekee myös gutaa jatkuvasti tukkoselle nenälle. En kyl ollu ihan vakuuttunu ekan kokeilun jälkeen, mutta jatkan harjoituksia. Niin ja löysin mä ihanan 100 euron kevättakin (kun ei se talvi tule, Visa sano), mut katotaan sitä sit ku oon ensin ratkaissut miten maksan Kelalle 2600 euroa maaliskuun loppuun mennessä. Super.

El Sarvikuono.

No näin o!

Se kun ekologisuuden puuskassaan ostaa vaihtopäävessaharjan, ja kun puolen vuoden päästä sitä kuppasta harjaa aikansa ällösteltyään yrittää mennä ostamaan sen vaihtopään, niin niitä ei myydä missään. Käytännöllistä.

Ja sit se, kun huomaa kaataneensa pois väärän reseptiyskänlääkkeen. Ei siis sitä, joka oli vanhentunut kolme vuotta sitten, vaan sen, mikä olis ollu käypää kamaa vielä seuraavat kolme, ja josta meni nuppi niin kivasti turraks (poisti se siis yskääkin) ja jonka se hiukan höveli työpaikkalääkäri, joka ei enää ole kuvioissa, joskus vähän ronskilla kädellä määräsi. Ja tietysti tän huomaa alle sekunti tapahtuneen mokan jälkeen. (Tosin tässä tais karma iskeä, koska lääkkeethän täytyis viedä apteekkiin hävitettäväks. I know.)

Niin ja sekin, että tarjouskupongit muistaa aina tarjousajan loppumista seuraavana päivänä. Aina just kun se on mahdollisimman vähän liian myöhäistä.

Se myös, että ryhmiinjako tapahtuu aina sillä luentokerralla, jolta oot ite poissa.

Sit kans se, että aurinko paistaa kerran kolmessa kuukaudessa, ja sit se on just se päivä, ku itellä on tuomiopäivän hedari. Nauti siinä sitten auringonpaisteesta.

Ja sit ne vitun puhelinluettelot. Metsät sileeks ja peltoa tilalle, kansa nimenomaan tarvii nyt nää miljoonan ihmisen lankanumerot. Ei stana. Suunnittelin jo sellasta “Ei puhelinluetteloita, kiitos” -lappua oveen, mutta sitten tulin ajatelleeks sitä puhelinluettelojakajaa - jos se ei pääse eroon niistä, joutuukohan se viemään ne takas jonnekin? Raasu.

MUTTA - kaikki ei sentään ärsytä. Tämä ei pienimmässäkään määrin:

PONEJA STOCKMANNILLA!!!

Tämän myötä nyt sit kuitenkin oikein ihanaa ystävänpäivää.

Kansalaiset, medborgare.

Tiedättekö, kun haette apteekista jotain lääkkeitä, ja sitten siellä lääkepakkauksen sisällä on sellanen lääketietolappunen. Joo, sehän on vähän niinku manuaali, et ehkä teistä ei monikaan oo koskaan edes avannu sitä. Mut ne jotka on, niin ootteko sitten yrittäneet taitella sitä takaisin?? Siis sillai oikein, niinku se oli. Jää meinaan rubikin kuutiot kakkoseks.

Niinpä, mä oon siis vaihteeks kipee. Tällä kertaa kehitin sellasen rouheen 39 asteen kuumeen. Mä oon viimesen vuoden aikana ollu ku imuri kaikkien tautien suhteen. Mitä vaan liikkeellä onkin, niin tänne vaan. Bring it on, mun kropalle kelpaa kyllä! Ja mikähän juttu sekin ylipäänsä on, et aina kun mainitset olevas kipee, niin saat vähintään joka toinen kerta vastaukseks “joo sitä onkin nyt liikkeellä”. Miten sitä voi aina olla liikkeellä?? Mä vaan odotan, et saan jonkun arabialaisen hyppykupan - onkohan sitäki sit jonkun mielestä liikkeellä?

Se on sentään hyvä, et vaik oon toistuvasti kipee, niin saan aina erilaisia lääkkeitä. Tällä kertaa päheen kuulosen Turbuhalerin! Joka nyt oikeessa maailmassa on kuitenki vaan sellanen inhalaattori. Vaihtelua sekin!

Meidän koti on Musta Aukko. (Tähtitorninmäellä alkoi välitön kuhina ja kansanvaelluksen organisointi Kurvin suuntaan.) Jo aiemmin raportoin talven odottelun olevan turhaa sen imeydyttyä meidän kylppäriin. Nyt jos olette viime päivinä ihmetelleet, minne kaikki kaupungin pulut ovat kadonneet (kuka muka ei oo?), niin ei, ne eivät ole luopuneet maallisesta elostaan näiden jopa puluille epäinhimillisen paskojen kelien edessä - ne älypäätsirput on muuttaneet meidän ikkunalaudalle. Ja siis vain meidän. Ei naapurin, meidän.

Meillä on tommonen kumma ratkaisu tossa talon keskellä, että se ei varsinaisesti ole sisäpiha, vaan sellanen kolme metrii kertaa kolme metrii levyinen kuilu katolta maahan, ja kaikilla asunnoilla on sitten pienet ikkunat sinne suuntaan. Joo, takaahan se mahdollisuuden läpivetoon tuuletettaessa, mutta muuten sen funktio ja hyödyn aste ei oo ihan vielä auennu mulle. Takaahan se tietysti myös mahdollisuuden stalkkailla naapureita. Mitä olisi kaupunkiasuminen ilman sitä optiota.

Sinne keskiön suuntaan osottaa siis pikasesti laskettuna 24 ikkunaa, joista kaks on meidän. Ja kun äskettäin tulin kotiin, niin näitä prkln puluja oli pakkautunu meidän ikkunalaudalle kahdeksan. Muiden ikkunalautojen kiiltäessä valkoisena tyhjyyttään. (No ei nyt ehkä ihan kiiltäessä. Eikä valkosena.) Eikä nää siis tietenkään ole mitään hellusia metsäkyyhkylöitä, vaan sään runtelemia, takkusia, tautisia, likaisia kaupunkipuluja. Yh. Ne on perkeleet keksiny, että eihän tollaseen kuiluun tuule. Käyttivät sitten sen ainoan aivosolunsa tähän väläykseen.

Noh. Olen sen verta jalo ja tossa säässä tarpoessani jopa puluja kohtaan myötätuntoa poteva, että en vielä virittele ansoja liima toisessa ja lasinsirpaleita toisessa kädessä. Mutta annas olla jos ne hyväkkäät ei oo liuennu siitä kun mun kesäkeittiö avaa ovensa. Tai siis ikkunansa.