Emmä ny taaskaan kerkee kirjottaa kunnol. Eilisestä cannelloni-kokkauksestani sais kyllä lähes raparperimehutarinaan verrattavan legendan, joten ehkä palaan siihen ensi vuonna. Kuvamateriaaliakin on. Näette sitten, miltä valkokastikkeen EI kuulu näyttää.

Vajaan kuuden tunnin kuluttua, kello 00:05 mut voi löytää Nurmijärven raitilta ihmettelemästä ilotulitusta. Nimenomaan 00:05, niin luki Hesarissa et Kirkonkylällä paukutellaan. Kyläherroille on näemmä mennyt jakeluun, että nurmijärveläinen ei oo ikinä ajoissa. Kun se ei vaan osaa päättää.

Hyvää uutta vuotta just sullekin!

Marilyn Manson esiintyy huomenna jäähallissa ja minä yhdyn mustaan massaan. Herran friikki-imago ei iske muhun ihan täysillä, mutta musiikistaan oon diggaillu jo pitemmän aikaa. Oivaa jytinää, raskasta soutua. Ja loistavia sanotuksia. En kuitenkaan aio eturiviin, en halua päälleni mitään pissaa tai muita eritteitä.

Keikka on kai osa levynjulkkarikiertuetta, joten piti sitten eilen ostaa mösjöön uusin, Eat Me, Drink Me, joka on mulla nyt tehokuuntelussa töissä. Tuskin ehdin sanoja oppia, mutta ehkä ainakin tunnistan biisien alut, että voin sit nostaa kädet ilmaan, hyppiä tasajalkaa ja kirkua et “Tää on ihana biisi!!” Vai oonks mä nyt menossa väärälle keikalle?

Levyn vikana raitana on hämmentävä diskojytäversio levyn jo muutenkin eniten radiosoittoa saaneesta biisistä Heart-Shaped Glasses. Syytä moisen remixin ymppäämiseen levylle en todellakaan tiedä (se on melko hirvee), mutta päässäni muodostui seuraavanlainen teoria: Kun Mansonin biisin sanat pistää viattomalle poppispohjalle, saadaan kuin mikä tahansa Britukka-biisi, jossa lauletaan “…älä riko mun sydäntä, niin mä en riko sun sydämenmuotoisia laseja…” Selkeetä yllytystä kirkkojen poltteluun. Tarkoitan, että ihan naurettavaa, että esimerkiks Mansonin musa yhdistetään vaikka mihin kouluammuskeluihin, ihan vaan koska sen biisien pohjat on snadisti Voice-kamaa raskaampia ja tyyppi ite näyttää oudolta. Ei kukaan vaivaudu ees perehtymään, mistä Britney laulaa, mutta Mansonin sanotuksista etitään piiloviitteitä pahuuteen suurennuslasilla. Itseasiassa ulkoista habitusta ja siviilielämän toimintaa tarkastellen pitäisin kyllä neiti Spearsia tällä hetkellä Marilyniä huonompana esimerkkinä missä asiassa tahansa, mutta se onkin sit jo ihan toinen tarina.

Muutenkaan mä en tajua, miksi aina, kun joku nuori ajautuu tekemään jotain epätoivosen ikävää, kaivetaan esiin sen kuuntelema musiikki. “Koska se kuunteli tätä musaa, se poltti ton kirkon.” Oiskohan se kuitenkin vaikka niin, että nuori, jolla on taipumusta ajautua esimerkiksi kärventämään Porvoon kulttuuriperintöä, etsis itse kuunneltavakseen sentyyppistä musaa - eikä toisinpäin. Muna vai kana, ei mun mielestä mikään kysymys tässä tilanteessa, mut jostain syystä media hakee aina päättäväisesti sitä toista vastausta.

Onko joku ihmetellyt, minne talvi on kadonnut?

Mä voin kertoa: se on meidän kylppärissä. Meidän kylppäriin on ilo astella kello seiskalta aamulla, kun siellä on likipitäin pakkasta. Ja siellä myös aika ajoin tuulee. Kyllä. Tupee vaan hulmuaa kun tihrustelee itteään peilistä. On se vaan ilo asua vanhan talon neloskerroksessa, kun patterin vesi kiertää melkein tänne asti. Eikä siihen mitkään ilmaukset auta, neropatit. Jostain syystä antarktis on rantautunut ainoastaan meidän kylppäriin, ei onneks muualle asuntoon. Tiedättehän, kun entisaikoina jääkaapin virkaa hoiti joku viileää ilmaa sisuksiinsa imevä kaappi keittiössä. No, meijän kämpässä on pistetty pikkasen paremmaks.

Sitähän ei suomalainen ikinä voi tarpeeks päivitellä, et miten tähän aikaan vuodesta on niiiin pimeetä ja ikävää. Mua tää pimeä ei oikeastaan vaivaa, mutta lunta mulla on ikävä. Ei pelkästään sen valon takia, vaan ihan lumen takia. Lumi on niin siistiä. Etenkin kun ei omista autoa. Mäenlaskua Alppipuistossa ja minttukaakao, tahtoo.

Mä en myöskään erityisemmin masentele tähän aikaan vuodesta. Ehkä se johtuu siitä, että mä en oo koskaan ollu talvella ulkomailla. Mitä nyt kerran vastaanottamassa kevättä huhtikuussa Lausannessa, ja eikös siellä tullukin räntää. Mä hölmö varmaan alitajuisesti kuvittelen, että kaikkialla muuallakin on tällasta paskaa, enkä osaa kaivata parempaa.

Tää päivien lyhyyskin on mulle kumma kyllä ihan ok. Mut olis se kyl kiva, jos ne kolme nk. valoisaa tuntia paistais sit ees aurinko. Kaikkein tympäsevintä on ne mitäänsanomattoman ultimatum-harmaat päivät, kun ei voi mistään päätellä mitä kello on. Ja odottaa vaan et tulis jo pimeetä, niin ei näkis miten harmaata on.

On tuo Hjallis vaan sellanen pisnesmies (joo, tiedän, tästä puuttu nyt ihan täysin jopa se aasinsilta). Mut en mä kyllä vaan käsitä, et miten just sillä on tullu mieleen, et Suomessa saatettais tarvita kymppejä syytäviä automaatteja. En jotenkin näe kyseisen miehen figuuria räntäsateessa Kurvin otolla kiroamassa, kun tilillä on vaan 19 egee.

Niin että tulis nyt vaan sitä lunta niin ei tarttis tällasiakaan funtsia omaks viihdykkeeks. Kunhan ei sentään meidän kylppäriin.

Kiirettä pitäny. Eikä suinkaan lahjoja ostellessa ja joulua muuten valmistellessa, vaan pikkujouluja viettäessä. Mun pikkujoulut kestää nykyään kaks päivää, eikä kyse valitettavasti oo siitä, että bileet olis muuttunu kovemmiks ja niitä juhlittais se kaks päivää.

Jossain lehdessä (City? Nyt?) oli tehty katugallupia kysymyksellä “Mikä on suurin pikkujouluihin liittyvä klisee?” Yks ohikulkija vastas: “Se, että pikkujoulut liittyis jollain tapaa jouluun.” Niin totta! Suomalaiset on taas keksiny yhen hyvän syyn lisää kipata kuppia vailla järjen hiventä ja käyttäytyä dorkasti. Vai vietetäänkö pikkujouluja jossain muualla maailmassa? Mikä pikkujoulujen funktio muka on? “Kiittää työntekijöitä kuluneesta vuodesta”? Joopa.

Raivasin tossa just vanhoja Hesareita pois kuorruttamasta keittiön pöytää. Siinä sit törmäsin johonki viikon vanhaan Hesarin välissä tulleeseen mainokseen: “Viime hetken joululahjavinkit!” Viime hetken? Joko mä myöhästyin? Voinko mä nyt mennä himaan joulun viettoon, ja ilmottaa tyynesti, et tsori, en mä kerinny? Viime hetki meni jo, enkä mä oo viel tähänkään päivään mennessä ostanu ainuttakaan lahjaa.

Joka vuos sitä alkaa jo syyskuussa messuamaan, et “Tänä vuonna ostetaan sit lahjat jo marraskuussa.” No, vielähän täs on 9 päivää jouluun, hyvin ehtii. En oo siis ees käyny joululahjaostoksilla oikeestaan kertaakaan. Mä oon kyl muutaman lahjan tilannu netistä. Olen moderni nainen. Ja loppujen lopuks, kun tätä mun omaa toimintaa vuosien varrelta analysoi, niin enhän mä tee ikinä mitään etuajassa, vaan täysin viime tingassa. Ja lopputulos on kuitenki yleensä ihan ok. Paineen alla ja niin pois päin. Joulukortitkin kirjottelin eilen krapulassa, ja Timo vei ne 5 vaille kuus pääpostiin. Ja ihan ajoissa!

Oikein rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta jokaiselle (buhaha..). Palailen taas tiukkoine lahja- ja riisipuuroanalyyseineni myöhemmin.

Joulurutistuksin,
Kati