Aasinsillalla on ollut hiljaista viime päivinä. Selityksenomaista tilastoa: Viimeisen 8 päivän aikana olen ollut ihanvaanparillatuopilla kuutena iltana. Mulla siis ehkä onkin elämä. Mä treenaan samalla ens viikkoa varten, kun saadaan australialaisvahvistus Ben meille kylään. Voin onnitella itseäni myös siitä, että kisakunto ei oo kadonnu mihinkään, ja töitäkin oon saanut tehtyä ihan normaalisti. Toleranssi kasvaa, kai se sitten on laskettava jonkin sortin meriitiksi. Täällä vauvojen ja häiden keskellä se on ehkä vähän kyseenalainen meriitti, mut ei mulla nyt muutakaan ole valmisteltuna.
Tää kevyehkö putkenomainen kausi on aiheuttanut kaikkea muutakin jännittävää taantumaa elämääni. Olen nyt jo kahtena iltana tällä viikolla katsonut kuukausien tauon jälkeen Salkkareita. Tiedoksi sarjasta itsensä jo vierottaneille: Siellä on ne kaikki pikkukersat kasvanu teineiks, Boldis-tyyppisesti yhdessä yössä. Ja mielettömintä on se, että nää uudet näyttelijät, Niko ja Sofia ja Oona ja mitä niitä nyt on, ne edustaa jotain niin tajutonta lahjattomuutta, että ne saa jopa Ami-Amilan ja sen Tuomo THE poliisin näyttelijäsuoritukset tuntumaan Oscarin arvoisilta. Mistä ihmeestä ne näitä repii? Ei taida Kallion ilmaisutaidon lukiollakaan mennä ihan sikahyvin. Toisaalta, ihan mahtavaa alkuillan sitcomia.
Salkkarit on toki edelleen ajan hermolla. Wanhoina hyvinä aikoina Salkkarit tarjos toimintaoppaan sellaisiin kiperiin pulmiin kuin ekakerta, teiniraskaus, abortti, äitipuolen raskaaksi saattaminen (ihan normikeissi), pahis-boyfriend, syöpä, syömishäiriöt jnejne. You name it. Nyt puhaltaa uudet tuulet ja juorupalstoja hallitsee Seksi-Seppo! Eiköhän se Aitolehti kohta puske tännekin, kun ei se Talokaan ollu se Sen Iso Juttu. Mutta täytyy nyt sanoa, et musta tää on jotenkin masentavan helposti keksitty juonenkäänne. Kyl Suppo Taalasmaassa oli sentään luovuutta.