Mitä Unforgiven on suomeksi? Tavanomainen sanaguruni NetMot ei edes tunne koko sanaa, ja järkeilemällä siitä tulee jotain anteeksiantamattomuuteen liittyvää. Clintin pätkässä se oli suomennettu Armottomaksi, mutta leffasuomennokset ei taida aina olla ihan prikulleen (oh really?). Lännenhengessä Unforgiven voisi myös tarkoittaa Laulua, Joka Toimii Karvatnostattavan Hyvin 45 000 Hengen Kera Stadionilla.

Toisinaan lehtiartikkeleita lukiessa huomaa, että toimittaja kokee tietävänsä nyt jotain jännää ja haluaa julistautua tämän tiedon tietäjäksi, vaikka väkisin. Vai mitä sanotte tästä sujuvasti esitetystä tiedon jyväsestä (IS 15.7.07, äänessä Kirk Hammett): “- Kun mietimme, että kuka tuottajaksi, niin Rick Rubinin nimi alkoi aina vain useammin nousta esiin. Muun muassa siksi, että hän on parin viime vuoden aikana tuottanut loistavia metallialbumeja. Kuten esimerkiksi System Of A Downin levyt, 11 kissaa omistava Hammett ylistää.” En mä sillä, etteikö Kirkin 11 kissaa olisi merkittävä tieto, kun on kyse syistä, miksi Rick Rubin tuottaa Metallican uuden levyn.

Mulla on joku helkkarin ääkkösbugi noissa päivämäärien kuukausissa. Se ilmaantu ihan yllättäin viime viikolla, ei ollu mun mielestä aiemmin. Tietoteknisissä ongelmissa on kyllä niin, et mitä pienempi juttu, jota ei saa korjattua, ni sitä enemmän vituttaa. Kiusa se on pienikin kiusa, tai nimenomaan juuri se pieni. Ärrrrsyttää. Jos olis joku major-luokan kämmy jossain, niin vois vaan rauhassa puhallella ja siirtää hommaa ensi viikkoon. Tai odottaa että palveluntarjoaja (tai Timo ) korjaa sen, kun “en mä kuitenkaan osaa”. Mut ku tämmönen pieni, ni kyl mä nyt siihen pystyn iteki. Pystyn. Prkl.

Koskakohan mun kuvagalleria aloittaa toimintansa? Se vois kyllä tapahtua ihan itsekseen, kiitos joo.

Nyt taas käsi pystyyn kaikki ne, jotka on erään tietyn masuystävälliseksi kehutun elintarvikkeen mainoksen kohdalla ihmetelleet ääneen, että “Kuinka niin kolme neljästä suomalaisesta suosittelee?! Miten ne voi sanoa että kolme neljästä??” Kuulkaa, se on loppu nyt. Kyseinen pläjäys tuli äsken Sinkkuelämän mainoskatkolla, ja katso - tuo lause oli muuttunut muotoon “Kolme neljästä Activiaa kokeilleesta suomalaisesta…” Yllättävän pitkään ne saikin pelleillä tämmösillä asioilla. Hmph.

Päivän knoppi: Activian maitohappobakteeri oli aiemmin nimeltään Digestivum Essensis, nykyään se on Acti Regularis. Hmm. Salaliittoteorian paikka? Tai ehkä vaan mulle paikka vähentää television katsomista.

Käsi ylös kuinka monelle kiinnostavin pätkä kympin uutisissa (jos loppukevennyshelmiä ei lasketa) on sääennuste? Meillä kaikilla lirahti varmaankin intopissa pöksyyn, kun tietotoimistot julistivat juhlallisesti sääennusteiden tarkkuuden parantuneen, etenkin just niinku pitkällä aikavälillä. Tämän varmasti kalliisti tutkitun faktan tueksi Helsingin Sanomat esittää, förevisar:

Arvatkaa, kumpi toteutui? *ttu.

Olen saavuttanut elämässäni jotain suurta.

Kaikki alkoi siitä, kun vietin rattoisaa shoppailupäivää rakkaan äitini kanssa. Puhelimeni soi - tuntematon kännykkänumero. Toki takaraivossani kaikui (tyhjissä tiloissa usein kaikuu) “älä vastaa”, mutta sen kerran jälkeen kun Tuntematon Numero teki musta Barcelonan matkan voittajan, olen kokenut kutkutusta vastata kaikille. Ja ylläripylläri - puhelinmyyjähän se siellä. Eikä mitään etelänmatkoja (paitsi korkeintaan maksettujen lemmenlomareportaasien muodossa), vaan vieläpä niinkin laadukas julkaisu kuin Katso oli kaupan (oiva paikka linkille, mut joku raja). On siis ollut aika, kun tätä laatujournalismia tipahteli mun postiluukusta. Mutta puolustuksekseni sanottakoon, että se oli silloin, kun ko. läpyskää pystyi vielä suhtkoht vakavalla naamalla nimittämään tv-lehdeksi. Ja olin juuri helsinkiläistynyt ja töllöstäni pulppusi ihan käsittämätön määrä kanavia. Etenkin Atv:n ohjelmatarjonnasta oli pakko saada jotain kirjallista dokumentaatiota (Ämpäripäätä ja pornoa - those were the days, my friend).

No niin, rönsyy taas vähän. Täti langan päässä aloitti: “.…Katso-lehti.. ..sinulle.. ..puoli vuotta sitten….” Minä: “No ei todellakaan oo tullu moneen vuoteen!” Täti: “..yksittäinen numero lähetetty…” Minä: “Joo, voi olla. Mutta en todellakaan halua tilata. Se muuttu niin hirveeks juorulehdeks…” Täti: “Katsohan uudistui tässä..” Minä: “Joo mutta juorut pysyi.” Täti: - ->klik<- - tuut tuut tuut…

Lehtimyyjä löi mulle luurin korvaan! Oi aikoja, oi tapoja.

Mitähän kautta sais parhaiten keploteltua läpi sellaisen uudistuksen, että ennen lomaa olisi tietyn pituinen ajanjakso, jolloin ei tarvitsisi mennä töihin, jotta voisi valmistautua lomaan? Voisi nukkua univelat pois ja siivota, jotta sitä varsinaista lomaa ei tarvitsisi tuhrata tämmöseen, vaan voisi keskittyä lomailemaan täysillä.

Mä oon siis nyt lomalla. Jos en jollekulle ole vielä ennättänyt mainostaa. Hähä. Loma pyörähti käyntiin juuri äsken ja loppuu ihan kohta. Olisin ehdottomasti tarvinnut tähän eteen sellaisen vähintään kolmen päivän mittaisen lomalle-siirtymis-vaiheen, jotta nyt voisin keskittyä vain lomailemaan. Tässä on vähän sama positiivinen henki kuin kevään parhaassa kommentissa: “Ihan paskaa kun kohta tulee kesä, kun sitten kohta on taas talvi” (anteeksi, en muista kuka tämän sanoi - ilmottaudu, niin saat ilman muuta krediitit).

Toisia tilanteita varten (kuten lähestyvää Rodoksen-”lomaa” silmälläpitäen) olisi tarpeen sisällyttää työreformiini lomaa seuraava ajanjakso, jolloin ei myöskään tarvitsisi mennä töihin, vaan voisi rauhassa toipua lomasta ja adaptoitua uudelleen työyhteiskuntaan. Tai sivistykseen ihan yleensä.

(Tässä kirjoituksessa käytettiin sanaa “loma” tai sen johdannaista kymmenen kertaa. Pikkasen ärsyttävää. Onko loma-sanalle synonyymia?)

Tonne noin, tsupi tsupi! –> KalaK

Päivän knoppitieto: Leppäkertuilla on sama määrä pisteitä syntymästä kuolemaan. Ne kaksipisteiset pirkot eivät siis ole niitä seitsenpisteisiä vauvoina. Nii.

Päivän kysymys: Kun hedelmä X kuivatetaan, siitä tulee kuivattu X. Miksi viinirypäleestä tulee rusina?

Päivän elämänohje (aka mitä jäi käteen Provinssista): Jos jotain tuotetta myydään eri väreissä, ja kukin väri edustaa eri tuoksua, älä KOSKAAN valitse vaaleanpunaista. Vaaleanpunainen on olevinaan joku kukkaishommeli, mutta todellisuudessa se on jotain kammottavaa. Muista tämä etenkin, jos kyse on hygieniatuotteista. Jopa se paskan haju on parempi.

Näillä mennään.

Lehti on kyl niin parasta.

Jos minä ajaisin ralli-Micran Sörnäisten ulkopuolelle, jättäisin sen parkkiin jonnekin Merkittävään Paikkaan, räjäyttäisiköhän poliisi sen epäilyttävänä? Todennäköisesti, etenkin kun pelkääjänpaikan aurinkoläpässä killuu suojelusenkelini Jeero.

Mulla on taas ongelma. Tää on tavallaan sukua joskus blogin alkuaikoina esittämälleni likatukka-ongelmalle. Eli: kun on noin kiva ja kaunis kesäpäivä, täytyy tietysti kulkea pyörällä töihin. Mutta kun tulee pyörällä, täytyy tietysti polkea täysiä (täytyy, tästä ei keskustella, joten ratkaisun avain ei piile tässä). Ja kun polkee täysiä, tulee ihan armoton hiki. No, ei se mitään, kun tulee töihin. Töissä voi freesautua lavuaarissa (suihku? meilläkö? ha!) ja vaihtaa vaatteet. Mutta, entä kun olen menossa jonnekin, missä olis kiva esiintyä valmiiks raikkaana ja kivannäköisenä? Joo. Not happening.

Toinen samasta juuresta haarautuva ongelma on vaatteet. Kuumana kesäpäivänä ihaninta olisi keveä hamonen (joo, mulla, just) ja sirot fläpärit. On muuten myös helkkarin käytännöllinen pyöräilyasu, kyllä.

Niin että se hikinen ja haiseva metsäläinen hiippailemassa huomaamattomana ytimessä olen sitten minä. Komeuden kruununa aivan viimeistä huutoa oleva kypärätukka. Kyllä kesä on sitten kiva.