Mä ehdottomasti allekirjoitan, että kaikista naurettavinta on, kun suomalaisilla on toisinaan taipumusta lähteä voittamaan milloin mitäkin kisoja. Siis tiedättehän: Suomi on tänäkin vuonna lätkän maailmanmestari, ihan niin kuin jokaisena (yhtenä) vuonna (12 vuotta sitten). Vaikka tollanen on tositosinoloa mielestäni, ja siinä ollaan onneksi viime vuosina saavutettu hiukan maltillisuutta, kyllä tää totaalinen kelkan kääntäminen herättää inhon väristyksiä. Se on kauheen kiva että osataan olla nöyriä, mutta että haukutaan omaa Euroviisuedustajaamme omien kotikisojemme alla?! Iskuja tulee oikealta ja vasemmalta: “Yleisö hylkäsi Hannan” - koska keikalle johki hemmetin paviljonkiin Kaustisille tuli vain muutama sata henkeä. “Isä ei usko voittoon!” - koska Hannan isä ei halua Hannan voittavan, ettei tytär katoa maailmalle. “Hanna takelteli ulkomaisen median edessä” - koska Hanna ei puhunutkaan jännittävässä tilanteessa sujuvaa englantia (niinkuin varmasti kaikki Ilta-Sanomien toimittajat puhuvat). Oikeesti. Mun mielestä tää osoittaa suomalaiselta medialta kaiken arvostelukyvyn ja tsemppaushengen puutetta. Se on kyllä kaikkea yltiöpäistä hypetystäkin nolompaa, jos täällä olevat turistit ymmärtää lööppitekstit ja näin ollen ajattelee, että edes Suomi ei kannusta omaa edustajaansa. Huh huh. Harmittaa.

Mistäköhän se johtuu, että tavallinen litrajäätelö maistuu paljon paremmalta, kun siitä tekee lusikalla semmosta mössöä? Tämä koostumustransformaatio nostaa jäätelön maun ihan uusiin sfääreihin. Sama efekti vähän toisella tapaa kävi eilen, kun Timo osti Lidlistä jäätelöä, joka oli vähän liian makeaa. Ihan sellasenaan, könttänä, se oli melkosen öklöä. Mutta kun jäden vatkasi lusikalla notkeaksi mössöksi, siitä tulikin valkosuklaajäätelömousse, vähän paremman luokan jälkkäri. Ja kyse oli siis vaniljajäätelöstä. Ihmeellinen on maailma.

Tunnen muuten oloni naurettavaksi kuvaillessani jonkin syötävän koostumusta notkeaksi. Ei vaan sovi mun suuhun. Ihan sama kuin yrittäisin uskottavasti puhua viinin mausta sikarilaatikon sahanpuruna, joka tuo mieleen tuoreet herneet ja jälkimaku on kuin tuulahdus kosteasta mullasta. Kuka ostais tän viinin? Ehkä syy on just mun uskottavuudessa.

Jos nuo kaksi olis tarjollaolevat intiaaninimet, niin mä edustaisin jälkimmäistä. Enkä pelkästään siksi, että ensimmäinen meni jo tulevan kesän kuumimmalle morsiamelle, jonka viimeisille päiville ei-naineena kohotettiin maljoja lauantaina. Miten voikin olla näin jyrän alle jäänyt olo? Eilen oli muka-krapulapäivä, ja olo oli kolme ja puolsataa kertaa freesimpi kuin nyt. Onneks on “jo” maanantai, enää neljä aamua siihen kun saa ihan oikeesti nukkua aamulla pitkään.. Ellei sitten eräs miespuolinen A taas aiheuta kriisitilannetta tyhjentämällä rakkoaan epäsopiviin paikkoihin. Terkkuja vaan sinne, että aletaas se asiallisesti käyttäytyminen pikimmiten tai täällä rupee panokset kovenemaan ja otetaan oikeat nimet käyttöön.

Työviikkoni on alkanut toistaa samaa kaavaa. Joka maanantai, kun saavun töihin, ehdin juuri istua pöytäni ääreen ja tsekata polttavimmat puheenaiheet iltapäivälehtien nettisivuilta, kun eräs J tulee huoneeseeni ja aloittaa aamutervehdyksensä: “No nyt on jännä tilanne…” Huraa tietokoneet - Tervetuloa it-firman arkeen. Kun olin hautausmaalla töissä, ei kukaan koskaan kuvaillut maanantaiaamua aamua “jännäksi tilanteeksi”.

Elämäni ensimmäinen todellinen turistirysäloma lähestyy. Viikonloppu ennen vappua, aamuyön tunnit, ehkä jokunen ideoitaherättävä viinilasillinen nautittuna.. Syntyy kuningasajatus: Lähdetään kesällä Rodokselle! Neljä päivää myöhemmin varaus viikon lomasta heinä-elokuun vaihteessa oli tehty. Tehokasta toimintaa, etten sanoisi. Me likes it. Yleensä vastaavanlaiset ideat menee vaan jahkailuksi ja säätämiseksi, etenkin, jos hommaan on sotkeutunut jonkinasteinen Nurmijärvi-aspekti. Mutta ei tällä kertaa. Kai idea oli jo syntyjään niin kyseenalaistamattoman loistava. Olen oikeasti innoissani tästä tulevasta Rodos-reissusta. Mahtavaa lähteä lomalle, jossa ei todella voi tehdä muuta ku kiskoa drinksuja napaansa ja lölliä rantsussa loistavassa seurassa. Enpä silti odota olevani mitenkään mielettömän rentoutunut tämän ekskursion jälkeen…

Ajoinpa sitten tyylikkäästi erästä naisihmistä päin tuossa Bulsalla. Siis pyörällä. Pyörätiellä. Henkilövahingoilta säästyttiin, kuin myös naisihmisen takin likaantumiselta (mistä hän oli eniten huolissaan). Pyörästäni sen sijaan katkesi jarruvaijeri. Fantsua.

Bulevardi on hengenvaarallinen paikka pyöräillä, kun ihmiset parkkeeraa autot siihen kadunvarteen ja menee hakemaan parkkilippua. Siellä ne sitten väijyy lehmusten katveessa sopivaa hetkeä hypätä selkä edellä työmatkaa kiireellä taittavan pyöräilijän eteen (niin siis ei se pyöräilijä kulje selkä edellä vaan…hehee, mainio tämä suomen kieli!). Ylläripylläreiden järjestäminen on Bulsalla harvinaisen helppoa, kun pyörätie on tulitikkuaskin levyinen. Stana.

Kampanjaidea: laitetaan kaikki Helsingissä liikkuvat pyöräilemään muutamaksi tunniksi ydinkeskustaan. Kyllä se siitä pikkuhiljaa hahmottuu missä ne pyörätiet kulkee ja miten simppeliä se olis jo ennen autotietä (niin juuri, siinä pyörätien edellä) vilkaista kertaalleen molempiin suuntiin. Tai Bulsalla vaan vasempaan, koska se on yksisuuntainen. Miten oliskaan helppoa se. Enemmän se törmäys kuitenkin suhun sattuu, rakas jalankulkija. Mulla on sentään kypärä.

Ai niin. Selvisi sekin, että hätävoimasanani on ilmeisesti SAATANA. Sen nimittäin huusin puristaessani molempia jarruja rystyset valkoisena. Mielenkiintoista.

Onko olemassa joku virallinen kymmenportainen ohjelma, miten ensin tullaan turhaksi julkkikseksi ja sitten pysytään turhana julkkiksena mahdollisimman pitkään? Mikäli ei, ehdottaisin seuraavien askelmien rekisteröintiä agendaksi:

---

1. Seurustele jonkun oikeasti tunnetun henkilön kanssa - mikäli olet täysin nobody, on sinun ehdottomasti aloitettava tästä askelmasta.
2. Jaa pikkutarkkoja kuvauksia rakkauselämästänne jonkun ylevän median kautta. Suositeltavia kanavia mm. Iltapäivälehdet ja Seiska. Mausta tarinoita muutamalla hassunhauskalla kuriositeetillä esimerkiksi uuniperunoista.
3. Panokset kovenee: Jaa pikkutarkkoja kuvauksia seksielämästänne em. median kautta.
Tavallisesti ero on syntynyt jo kohtien kaksi ja kolme välillä, tai viimeistään kohdan kolme jälkeen. Eron sattuessa muista neljäs askelma:
4. Eroa skandaalinkäryisesti. Tekstiviestien osuus eroon on tuotava esiin, kuten myös hankala elämäntilanne, johon joudut eron vuoksi. Älä missään nimessä jätä medialle epäselväksi kuka jätti ja kenet. Oman pyytettömän rakkauden estottomasta korostamisesta saa lisäpisteitä.
5. Kirjoita kirja. Tätä silmälläpitäen älä tuhoa ainuttakaan tekstiviestiä, vastaajaviestiä tai post it -lappua suhteen aikana.
6. Saa hermoromahdus. Varmista että se tapahtuu julkisesti, näyttävästi ja että ns. sairaslomasi aikana vilahdat tasaiseen tahtiin toipumisesi kannalta ehdottoman tärkeissä julkisissa tapahtumissa.
7. Mene alastonkuviin. Siis lehteen. Lehden laadulla ei niin väliä. Tässä kohdin on luontevaa tuoda uudelleen esiin entisen rakastettusi seksitaitoja, mieluusti vähän huonossa valossa. Toimiva keino on samassa yhteydessä ilmaista ihailusi jotakuta exäsi kollegaa kohtaan.
8. Ryhdy laulajaksi.
9. Tule uskoon ja pääse vihdoin yli kaikesta sieluasi kohdanneesta vaikeudesta. Tee se julkisesti. Käytä foorumeina tutuksi tulleita toimittajia.

---

Askelmien järjestystä voi jonkin verran vaihdella. Pikanttia lisää viiteentoista minuuttiisi voisi esimerkiksi tuoda vaihtaa askelmien 7 ja 9 paikkoja.Kuinkahan pitkään tää voi oikeesti toimia? Liian pitkään, se on ainakin varma. Jos kuitenkin halajat ehdottomaksi kiintotähdeksi, on 10. askelma kaikkein tärkein (varoitus: 10. askelma on myös vaikein kaikista, ja saattaa vaarantaa turhuuden julkkismistasi):

10. Tee jotain omaperäistä, aitoa ja oikeasti merkittävää.